Nelijalkaiset ystäväni

Viimeksi kerroin minulle tärkeästä ihmisestä, Rouskusta. Tänään on vuorossa tärkeät ystäväni, kissat Nappi ja Nuka!

2011 marraskuun viimeisenä päivänä talouteemme muutti pieni mustavalkoinen kissa, joka sai nimekseen Nappi-Skrållan. Nappi oli ihkaensimmäinen lemmikkini! <3 Aiemmin siihen ei ole ollut mahdollisuutta, koska perheeni, minä mukaan lukien, ollaan allergisia eläimille, mutta enää en antanut sen haitata, sillä olen aina halunnut kissan. Allergialääkkeet on keksitty. Napista tuli minun ja Rouskun silmäterä, pikkusöpöläinen joka pienestä asti on tykännyt rapsutuksista ja silityksistä.

Miten päin tahansa, kunhan sylissä saa olla :D

Nappi-Skrållanin ensimmäinen ilta uudessa kodissa. Hurjasti pelotti :/

Mr. Cat Finland

Napin siivousavusta hyvää päivää..

 Ensimmäisenä Napin saapuessa luoksemme se juoksi sängyn alle, mistä on myöhemmin tullut sen tavaramerkki, koska on kovapoika säikkymään ja pelkäämään kaikkea. Jo ensimmäisen illan aikana se kuitenkin uskaltautui tutustumaan vähän uuteen kotiin ja meihin. Nappi oppi nopeasti laatikolle, ei tainnut pissiä kertaakaan lattialle, mutta yhden kerran kakkosen väänsi lattialle, mutta hyvä poika oli oppimaan!

Nappi on aika rauhallinen (tosin Nukan saavuttua vauhtia tullut vähän lisää) ja tykkää ottaa rennosti, mikä on kissoille toki normaalia. Nappi on myös utelias ja kerjäläinen, on huomattu että kurkku on Napin suurta herkkua, joten muun muassa sitä se on aina kerjäämässä. Muistan kun silloin joulukuussa Napin saavuttua tehtiin joulutorttuja (namnam) ja jätettiin ne levyt sulamaan keittiöön pellin päälle. No sitten kun tuli aika mennä viimeistelee ne, niin huomattiin niissä pienet tassunjäljet. Ei ollut epäselvää siitä kuka oli käynyt vähän tutkimusmatkalla.  Se oli suloista :D Nappi on myös hyvin ihmisrakas, vaikka pelkääkin aluksi uusia tai harvemmin käyviä ihmisiä. Se tykkää olla sylissä tai nojailla vieressä ja sitä saa silittää mistä vain. Myös jos sattuu olemaan paha mieli, Nappi tulee luokse <3 Napin erikoisalaa on ”pitkä poika”, aina ylpeän näköinen kun tekee sen.

Nappi the Pitkä Poika

Keväällä 2013 aloin pohtia, jos ottaisi Napille kaverin. Ajoin läpi asiaani ja sain Rouskun suostumaan, toki pitkiä suostutteluita ei tarvinnut! : D Heinäkuussa 2013 talouteemme saapui toinen karvapallero, joka sai nimekseen Nuka-Klippan. Hankimme Nukan Rouskun koulukaverilta, joten pääsimme katsomaan sitä kun se oli vielä alle luovutusikäinen. Heti Nukan saavuttua kävi ilmi, että se on Nappia villimpi ja rohkeampi tapaus. Ei ollut ilmassa paljon ujostelua vaan heti rohkeasti tutustumaan uuteen kotiin ja uuteen kaveriin. Nukalla ei ollut ongelmia laatikon kanssa, täysin laatikolle oppinut tapaus oli kyseessä. Nukassa riitti ja riittää virtaa vaikka muille jakaa. Lelulla leikitettäessä Nuka hyppää korkealle ja tekee voltteja, se on melko hauskan näköistä. Jos vieraita tulee käymään, Nuka on ensimmäisenä ovella vastassa tutkimassa kuka tuli. Välillä saa hävetä silmät päästään sen kanssa kun se on niin utelias, esimerkiksi kun meillä kävi sähkömies, niin eikö Nuka ollut heti pyörimässä sen tavaroissa ja jaloissa. Onneksi ei kaatunut se mies Nukan takia. : D

Yhdessä nämä pojat osaavat riehua ja aina saa miettiä kotiin tultaessa mitähän tällä kertaa on rikki. Nappi aloitti jo yksin ollessaan sellaisen kivan harrastuksen kuin roskisten dyykkaaminen ja se harrastus on jatkunut yhdessä Nukan kanssa, minkä vuoksi roskiskaapinovissa on nyt ”lapsilukko” hidastamassa niitten menoa. Täällä kotona on turha odottaa, että matot pysyisivät suorassa, koska nää kaverit vetää rallia ympäri kämppää ja painivat sen minkä kerkeää. Toki usein päivät niillä menee nukkuessa ja sitten illat menee touhutessa. Tosin näyttää vahvasti siltä, että näiden lempileikkiaika on aamuyöt…….. Mutta kiva, että nyt Napilla on seuraa eikä sen tarvitse viettää aikaa yksin kun me ollaan pois kotoa.

Yhden kerran kun tultiin kotiin, Nukalla oli hedelmäpussin kahva kaulan ympäri (sen pussin oli löytänyt roskiksesta) ja karvat pystyssä. Nappia ei meinannut löytyä, kunnes katsottiin vessaan. Siellä odotti ammeesta irronnut laita ja Nappi oli kauhusta kankeana ammeen alla. Ilmeisesti kovat rallit ollut täällä ja lopputulos oli sen mukainen.. Otin Napin väkisin pois sieltä ammeen alta, minkä seurauksena se sitten pissasi mun syliin. Se oli oikein mieltä lämmittävä hetki. Siinä koko ilta ja muutamat seuraavat päivät meni tilannetta rauhoitellessa. Silloin iltana molemmat pojat oli karvat pystyssä ja naukuivat ja sähisivät toisilleen. Ja Nappi pelkäsi ihan KAIKKEA.  Pikku hiljaa päivien kuluessa tilanne alkoi normalisoitua, onneksi.

Sellaset veijarit täällä meillä asustelee.. En silti vaihtaisi niitä mihinkään, rakastan niitä yli kaiken <3 Kuvia niistä löytyy satoja :) rakkauspakkaukset! Tässä jonkinlaista tarinaa niistä :)

Ps. Tulevana perjantaina Nukalla on jännät paikat, joutuu eläinlääkäriin ja kuuluu niks ja naks. Nappi on tämän kokenut jo! Tämän jälkeen Nuka voikin jatkaa kasvamistaan hormonitoiminnan muuttuessa, tällä hetkellä se on jo isompi kuin Nappi. :D pitänee alkaa tarkkailemaan vähän niitten linjoja sitten, heh. 

Pahoittelen myös sitä, etten oikein hallitse näitä kuvien asetteluita. En oo mikään nörde tai muutenkaa hyvä näitten vehkeiden kanssa..Plääh.

- Nipsu