Leikkejä ja polskuttelua

vk 8: 16.-22.2.

Vieläkään ei oo alkanut kyllästyttää tää työttömyys. Ihan kiva kun saa ja kerkeää tehdä omia juttuja. Tiistaina kävin treeneissä laidalla jumppailemassa ja vahtimassa yhden meidän pelaajan lasta. Kyllä taas otti päähän olla laidan sillä puolella, varsinkin kun kausi on tässä vaiheessa.. ei tietenkään loukeista huudella pitäs, mutta ehkä mä omalta osaltani näistä kirjoitella nyt voin. Ja en nyt mikään niin merkityksellinen pelaaja meidän joukoissa ole, että sillä nyt niin suurta merkitystä esimerkiksi vastustajalle olisi. 

Aikaani ja energiaani olen käynyt purkamassa salilla. Edelleen siellä äheltäminen on mukavaa, mukavampaa se olisi jos siitä saisi vielä kaiken mahdollisen hyödyn irti. Tiedän kyllä liikkeitä hyvin ja teen monipuolisesti, mutta jos siinä joku tsemppais niin sais enemmän itestään irti. Ja koskaan ei ole pahasta suoritustekniikan parantaminen. Ehkä joskus, peliuran jälkeen todennäköisesti, saan itselleni personal trainerin hankittua hoitamaan edellä mainittuja asioita.

Keskiviikkona lähdettiin käymään porukoilla, viimeksi jouluna siellä kerennyt käydä. Sinne oli tulossa myös mun veli ja pojat, mielenkiinnolla aina odottaa kuinka paljon ne on kehittynyt ja kasvanut. Ja olihan ne! Aluks poikia vähän jännitti kun ei oltu nähty taas pariin kuukauteen, mutta siinä päivien mittaan alkoi juttu vähän enemmän luistamaan. : ) Käytiin porukoiden, veljen ja poikien kanssa uimassa yksi päivä. Hauskaa oli, pojat sai leikkiä ja lillua vedessä. Saunassakin piipahdettiin, mikä myös oli mukavaa! En oo aiemmin ollutkaan mukana kun noin pienten kanssa ollaan uimassa tai eihän sitä varsinaisesti vielä uimiseksi voi kutsua, lähinnä veteen totuttelemista ja leikkimistä sylissä. :) Ei pystytty menee ulos poikien kanssa leikkimään kun piha oli ihan peilijäätä ja tosi märkä keli (ja pojilla ei ollu mukana kurahaalareita), mutta kyllä se leikkiminen sisälläkin luonnistui. Varsinkin loppuviikosta alko tosin huomaamaan ettei oo päässy ulos, kun energiaa oli aika paljon ja toisaalta taas ihan sellanen nuutunut olo kaikilla.. 

Äitin lasit, jostain -80-luvun tienoilta. :D Mulle imagolaseiksi? 

Vajaan viikon kerkesin porukoilla olemaan, R oli pari päivää. Mummuakin kerkesin näkemään kunnolla! :) Oli mukavaa kyllä, jouluna tosiaan viimeksi siellä päin oon ollut. Sunnuntaiksi tulin takaisin Jyväskylään, oli kotipeli, jota katsomon puolelta seurasin R:n, porukoiden ja yhen kaverin kanssa. Lauantaina meillä oli Hämeenlinnassa peli Steelersiä vastaan ja se päätty jatkoajan jälkeen pistejakoon lukemin 3-3 (toinen tasapeli peräkkäin). Siellä en ollut mukana, mut tulospalvelun kautta seurasin ja kyllä muuten jännitti. Sunnuntain pelikin oli jännittävä, edellinen peli päättyi 7-7 jatkoajan jälkeen, joten odotettavissa oli tiukka peli. Ja niinhän siitä tulikin, mutta lopputulos oli meidän kannalta oikein mukava eli 2 pistettä jäi Jyväskylään lukemin 7-5. Alkaa pleijaripaikka olemaan aika varma, näin 3 kierrosta ennen runkosarjan päätöstä.

Viime viikko oli erilainen kun aiemmat ja se piristi kummasti! Tästä on hyvä jatkaa kevättä eteenpäin ja tämä meneillään oleva viikko on tuonut mukanaan kaikenlaista, mutta siitä seuraavassa kirjoituksessa enemmän.

Mukavaa kuluvaa viikkoa kaikille tasapuolisesti!

- Nipsu

ps.

Tulispa kesä pian, olis lämmintä ja vihreetä. Mä niin odotan!

Ilosta suruun ei oo pitkä matka

vk 6-7: 2.-15.2.

Helmikuu käyntiin ja nokka kohti kevättä. Todella nopeasti tammikuu meni sählyammattilaisena. Tässä mietin ja pohdin mitä kirjoittaisin, mutta ei tule mitään erikoista mieleen, koska mitään erikoista ei viime viikolla alkuviikosta tapahtunut. Oli yhteisiä treenejä ja omatoimisia treenejä, syömistä ja lepäämistä. Ja kauhea stressi työasioista tai oikeastaan niiden puuttumisesta edelleen. Ei mitään mun elämään sopivaa työtä oikein oo ilmennyt. Ah-dis-taa.

Loppuviikosta pistettiin kämppä kuntoon lauantain synttäripaardeja varten. Johan oli siivoamista. Näitä juhlia ooteltiin pitkän aikaa, kun ei oo pitkään aikaan pidetty mitään illanistujaisia. : ) Viikko meni tosi nopeaan, kun oli jotain mitä odottaa. Lauantaina sitten viimeiset siivoukset ja sitten vaan valmistautuu iltaa varten. Kavereita alkoi tulla ripotellen, millon kukakin kerkesi tulemaan. Illan ohjelma oli selvä, syötiin meidän leipomia suolaisia ja makeita herkkuja, sipsejä, karkkeja ja sun muuta ja tietenkin vähän tuli ehkä ilolientä juotua sekä pelattiin huojuvaa tornia juomapelin muodossa. Hiljaisuuden saavuttua päätettiin lähteä kaupungille, tosin osa oli lähtenyt kotiin omista syistään, joillakin oli muitakin ihmisiä nähtävänä ja jollekin tuli huono olo.. :D Kaupungilla joku tunti hillutiin ja sitten Hesen kautta kotiin! (Pakko mainita tähän väliin, että olin 2 kk ilman hampurilaisia! Tässä vaiheessa vuotta oon syönyt ehkä 4 hampurilaista. Hyvä minä :D)

Sunnuntai ja viikko päättyi loikoiluun. Krapulaa ei ollut, mutta kauhea väsymys kun meni myöhään ja aika aikaisin noustiin. Subia naamaan ja Moderni perhe pyörimään, niin se viikko on hyvä päättää. : )

Uusi viikko lähti käyntiin samalla lailla kun kaikki muutkin. Maanantaina treenit, siellä tuli mailan lapa suoraan (lämärin saattovaihde) vasemman polven sisäsyrjään. Turposi ja tuli komia mustelma! Torstaina sama vasen polvi otti vähän lisää vielä itseensä, sen verran pahasti että taitaa tän suharin kausi olla ohi..  Magneettikuviin oon vaihteeksi menossa. Sivuside ja/tai kierukka on saattanut rikkoutua.. mut aika näyttää onko mikä. Mut kipeä koipi ja 95 % varmuudella pelit ohi.. Ja niin ne kiikarit sinne tilastoihin jää. Kyllä saa hävetä silmät päästään. Harmituksen määrää just nyt on vaikee selittää. Nää jatkuvat loukkaantumiset pistää miettimään jatkoa..

Viikkoon kuitenkin sisältyi kuitenkin mukaviakin asioita. Keskiviikkona lähdettiin Rouskun Saarijärvellä viettämän harkkapäivän jälkeen syömään ulos, R:n synttäreiden kunniaksi. : ) Mä söin ihanan pulled pork-pekoni hampparin ja jälkiruuaksi kolmen suklaan kakkua. MM MM herkkua <3 R söi ihanan kanasalaatin ja jälkkäriksi talon omaa jätskiä. Tosi kiva ilta ulkona ja niin on saatu tuo mun tyttönen 23-vuotiaaksi kunnialla!

Botari salilla.

Perjantaina Rousku lähti harkkaan Sjärvelle, sellaselle leirille minne tuli lapsia. Mä olin melkein koko päivän mun siskon luona, sillä oli synttärit, niin kävin kahveilla ja sit se veny koko päivän vierailuksi kun kummallakaan ei ollut mitään tekemistä. Lauantaina oli aamutreenit ja kokeilin josko voisin tehdä jotain, mutta ei ajatustakaan että tekisin. Piti sitten treenien jälkeen käydä salilla jumppailee.. Illalla käytiin sitten joukkuelaisten kanssa kattoo äijien peliä, voittivat NSTn 12-4.  

Sunnuntaina kun muut lähti Kajaaniin peliin, mä jäin kotiin. Kävin purkaa harmitusta salilla.. Sisko ja sen mies tuli kylään iltapäivällä, kun salilta pääsin lähtemään. Höpöteltiin, juotiin kahvia ja katottiin leffaa jamaikalaisesta kelkkajoukkueesta. Siinä se aika mukavasti meni ja koitti se aika et R tulee kotiin ja meidän peli alko Kajaanissa. Tulospalvelun kautta on niin raastavaa seurata kun ei tiedä yhtään miten peli etenee.. lopultahan peli meni jatkoajalle (sitä vasta olikin jännä seurata), mutta maaleja ei tullut ja peli päättyi pistejakoon lukemin 4-4. Tärkee piste! Sunnuntai-ilta meni hallilla miesten pelissä R:n kanssa. Erä vastassa ja vauhdikashan se peli oli. Monien vaiheiden jälkeen äijät voitti kuitenkin selkeesti 7-2.

Siinä minun viikkoni. Ei mikään paras mahdollinen, mutta elämä jatkuu. Oon ollut kyllä niin kiukkunen tästä kaikesta, tän kaiken stressin lisäksi tää polvijuttu vielä. EEEEN KESTÄ! Ja vielä sekin ottaa päähän, etten osaa kirjottaa mitään järkevää tai mitenkää mielenkiintoisesti. Välillä ois kiva jos vois vaihtaa elämää jonkun kanssa : D Ei vaan. Mutta eniten toivon, että saisin työn josta nauttia, saan rahaa, saan polven kuntoon ja saan kauan haaveilemani koiran. Ugh olen puhunut!

Parempaa viikkoa kaikille!

- Nipsu

ps. Kirjoitettiin ja lähetettiin ystävänpäiväkortti vanhuksille Helsinkiin. Mukava tuottaa iloa toisille! :)

Everything is fine

Vk 5: 26.1.-1.2.

Taas yksi viikko meni ohi ja kuului vaan kihahdus. Taas yksi viikko mikä ei tuonut mukanaan mitään uutta. Ammattisählynpelaajan urani tässä jatkuu edelleen, vieläkään ei oo ajatuksia herännyt jatkosta. Kaikki kyselee ”mites työt?”, ”millon aattelit töihin mennä?”, ”mitäs seuraavana?”.. Ei se mua haittaa, kiva että joitakin kiinnostaa mitä mulle kuuluu, mutta se etten tiedä jatkosta, ahdistaa. Ja jatkuvat kysymykset saa ahdistumaan enemmän ja saa pohtimaan, että oonko vaan laiska luuseri joka ei jaksa tehdä töitä ja elää vaan verovaroilla.. Tulee niin huono omatunto, kun ei ole töitä, mutta on myös niin, että avoimia töitä on vähän ja onko se mun mielenterveyden kannalta sit hyvä että meen töihin joiden aikana mietin koko ajan sen loppumista. Koska sitäkin on kokeiltu (onnekseni vain lyhyen aikaa) ja voin kertoa, että siitä kärsi kaikki, niin minä, Rousku, suhde ja harrastus. Turhauttava tilanne tämä.

Viime viikolla sain taas nukkua niin pitkään kuin halusin ja oon saanut viettää totuttua enemmän aikaa Rouskun kanssa! : )  Kerkesin taas treenaamaan just sen verran kun viitsin ja milloin halusin. Tuli käytyä lenkillä ja kuntosalilla joukkuetreenien lisäksi. Normaalien ma, ti ja to treenien lisäksi meillä oli lauantaina peliin valmistavat treenit. On ollut myös tosi jees, että treeneihin on kerennyt ajoissa eikä ole tullut kiire, on saanut rauhassa vaihtaa vaatteet ja lämmittelyt hoitaa kiireettä.

Oon ihan kaljun näkönen noissa kuvissa. Mutta ei, en ihan täysin kalju ole enkä omasta tahdosta koskaan tule olemaakaan! :D

Nousee, nousee..

Ja nousihan se :'D Ei mua lihasten määrällä oo pilattu.......

Lauantaina kun oli ne peliin valmistavat treenit, se tiesi sitä että sunnuntaina oli taas kotipeli, vieraaksi saapui M-Team, jota vastaan pelattiin syksyllä surkeasti, joten paljon oli jäänyt hampaankoloon kaikilla. Pelistä tuli tiukka ja monien vaiheiden jälkeen pisteet jäi Jklään luvuin 4-3. Otettiin kolmannessa erässä ryhtiliike ja tultiin takaa (1-3) rinnalle ja ohi. Maukkaat taistelupisteet. Itellä oli muutama maalipaikka, mutta tilastoissa edelleen ne perkeleen kiikarit vaan killuu. Voi vaan jatkaa laulamista ”mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu..”.

Kolmannen erän tohinoista. Kuva: Rousku

Ainoa salibandyvapaa päivä oli keskiviikko. Silloin kävin liikuttelemassa siimojani salilla R:n kanssa, minkä jälkeen vähän aikaa pyörittiin keskustassa. Vihdoin saatiin hommattua kaasupullo sooda vehkeeseen! Semmonen peruspäivä. Perjantaina käytiin kattomassa äijien peli Classicia vastaan, ottivat pataan heikon peliesityksen jälkeen. Mut taitaa ne siitä huolimatta jatkaa sarjan kärjessä, että ei kausi ihan reisille oo mennyt. Sunnuntaina oman pelin jälkeen käytiin muutaman joukkuekaverin kanssa kattomassa O2 peli Palokassa. Divarin kärkimatsi, kohtalaisen tiukkaa oli, mut O2 voitti lopulta ja on edelleen hyvissä asemissa sarjassa. Ei voi sanoa muuta kun, että olipahan matsi, tuli 5+20min, 5min, 2+10min.. osasta näistä vois olla montaa mieltä menikö oikein :D

Semmonen salibandyviikko takana. Kuten huomaatte mun elämä on tosi jännää ja tapahtumia riittää :D

Nipsu ja kissat toivottaa mukavia hetkiä kaikille :)