Everything is fine

Vk 5: 26.1.-1.2.

Taas yksi viikko meni ohi ja kuului vaan kihahdus. Taas yksi viikko mikä ei tuonut mukanaan mitään uutta. Ammattisählynpelaajan urani tässä jatkuu edelleen, vieläkään ei oo ajatuksia herännyt jatkosta. Kaikki kyselee ”mites työt?”, ”millon aattelit töihin mennä?”, ”mitäs seuraavana?”.. Ei se mua haittaa, kiva että joitakin kiinnostaa mitä mulle kuuluu, mutta se etten tiedä jatkosta, ahdistaa. Ja jatkuvat kysymykset saa ahdistumaan enemmän ja saa pohtimaan, että oonko vaan laiska luuseri joka ei jaksa tehdä töitä ja elää vaan verovaroilla.. Tulee niin huono omatunto, kun ei ole töitä, mutta on myös niin, että avoimia töitä on vähän ja onko se mun mielenterveyden kannalta sit hyvä että meen töihin joiden aikana mietin koko ajan sen loppumista. Koska sitäkin on kokeiltu (onnekseni vain lyhyen aikaa) ja voin kertoa, että siitä kärsi kaikki, niin minä, Rousku, suhde ja harrastus. Turhauttava tilanne tämä.

Viime viikolla sain taas nukkua niin pitkään kuin halusin ja oon saanut viettää totuttua enemmän aikaa Rouskun kanssa! : )  Kerkesin taas treenaamaan just sen verran kun viitsin ja milloin halusin. Tuli käytyä lenkillä ja kuntosalilla joukkuetreenien lisäksi. Normaalien ma, ti ja to treenien lisäksi meillä oli lauantaina peliin valmistavat treenit. On ollut myös tosi jees, että treeneihin on kerennyt ajoissa eikä ole tullut kiire, on saanut rauhassa vaihtaa vaatteet ja lämmittelyt hoitaa kiireettä.

Oon ihan kaljun näkönen noissa kuvissa. Mutta ei, en ihan täysin kalju ole enkä omasta tahdosta koskaan tule olemaakaan! :D

Nousee, nousee..

Ja nousihan se :'D Ei mua lihasten määrällä oo pilattu.......

Lauantaina kun oli ne peliin valmistavat treenit, se tiesi sitä että sunnuntaina oli taas kotipeli, vieraaksi saapui M-Team, jota vastaan pelattiin syksyllä surkeasti, joten paljon oli jäänyt hampaankoloon kaikilla. Pelistä tuli tiukka ja monien vaiheiden jälkeen pisteet jäi Jklään luvuin 4-3. Otettiin kolmannessa erässä ryhtiliike ja tultiin takaa (1-3) rinnalle ja ohi. Maukkaat taistelupisteet. Itellä oli muutama maalipaikka, mutta tilastoissa edelleen ne perkeleen kiikarit vaan killuu. Voi vaan jatkaa laulamista ”mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu..”.

Kolmannen erän tohinoista. Kuva: Rousku

Ainoa salibandyvapaa päivä oli keskiviikko. Silloin kävin liikuttelemassa siimojani salilla R:n kanssa, minkä jälkeen vähän aikaa pyörittiin keskustassa. Vihdoin saatiin hommattua kaasupullo sooda vehkeeseen! Semmonen peruspäivä. Perjantaina käytiin kattomassa äijien peli Classicia vastaan, ottivat pataan heikon peliesityksen jälkeen. Mut taitaa ne siitä huolimatta jatkaa sarjan kärjessä, että ei kausi ihan reisille oo mennyt. Sunnuntaina oman pelin jälkeen käytiin muutaman joukkuekaverin kanssa kattomassa O2 peli Palokassa. Divarin kärkimatsi, kohtalaisen tiukkaa oli, mut O2 voitti lopulta ja on edelleen hyvissä asemissa sarjassa. Ei voi sanoa muuta kun, että olipahan matsi, tuli 5+20min, 5min, 2+10min.. osasta näistä vois olla montaa mieltä menikö oikein :D

Semmonen salibandyviikko takana. Kuten huomaatte mun elämä on tosi jännää ja tapahtumia riittää :D

Nipsu ja kissat toivottaa mukavia hetkiä kaikille :)