vk 13-15: 23.3.-12.4.
Heipsan!
Viime postauksessa lupailin, että kerron miten Porvoossa
meni. No siellähän meni hyvin; voitettiin jalkapallolukemin 0-1 ja edettiin
näin ollen välieriin. Peli oli tiukka ja paikkoja oli molemmilla, mutta me
onnistuttiin kerran enemmän kun vastustaja. Tässä on kerennyt mennä niin paljon
aikaa, että välierätkin on pelattu ja seuraavaksi kerron miten ne meni.
Välierissä vastustajana oli tuttu Sb Pro, viime vuoden tapaan. Jokainen peli
oli hyvin samankaltainen, paikkoja molemmissa päissä, peli aaltoili ja
mahdollisuuksia oli monenlaisiin lopputuloksiin, mutta jokainen peli päättyi
Prolle, mm. paremman viimeistelyn takia. Lukemat tais olla 4-3, 2-5 ja 4-2,
niinpä Pro eteni finaaleihin ja me päädyttiin toista vuotta peräkkäin
pronssiotteluun (ja siellä tulee vastaan NST). Parissa Pro pelissä pääsin
pelille jonkin verran, mut aika farssihan se oli polven suhteen.. Lopputulos
on, että ei oo jälkipolville kerrottavaa ja voi sanoa, että ei ois kannattanut ehkä
yrittääkään.. : ( Polven kuntoutusta vaan ja kohti ensi kautta. Harmituksen ja vitutuksen määrää ei ehkä nyt voi kuvailla kun jää vika peli pelaamatta, kiitos polven.
Henkilökohtainen arvio omasta kaudestani on, että sysipaska
se oli. Melkein puolet kaudesta meni katsomossa erinäisten loukkaantumisten
takia ja sitten kun pelasi, niin eihän siellä saanut yhtään mitään aikaiseksi.
Ehkä tuhoa enemmän kun mitään hyvää. Parempi vaan, että unohtaa koko kauden tai
lähinnä ne omat suoritukset (tai ehkä pitäs sanoa, että ottaa oppia virheistä)
ja koittas tulevaisuudessa saada ees jotain aikaiseksi (mikä sisältää muun
muassa ees jokusen pisteen -.-), jotain mikä ois omalle jengille hyödyksi.
Joukkueen kausi on ollut aikalailla kaksijakoinen ja koko kausi saadaan
pakettiin huomenna Lappeenrannassa. Huomisesta pelistä ensi kerralla! Mutta ite
oon joukkueen kauteen ihan tyytyväinen, huomisesta riippumatta. Ei täydellistä,
mutta ihan okei. Se salibandysta tällä kertaa!!
 |
| Ois voinut olla ihan hyvä pronssipelilook. |
 |
| Pakollinen lenkkiselfie :) |
Polviloukkimasennuksen keskellä jotain positiivista. Sain
töitä 3 viikoksi sieltä missä kävin haastattelussa eli vähän rahaa, vähän
kokemusta ja vähän (tai no ei vähän..) tekemistä. : ) Toimin ohjaajana
kehitysvammaisille, vaikka en oo ennen toiminut kehitysvammaisten kanssa, niin
ihan hyvin on mennyt. Työ on hyvin samankaltaista kuin esimerkiksi oon
vanhusten kanssa tehnyt. Työ ei ole se mun unelmatyö, mutta siitä huolimatta
oon viihtynyt ihan mukavasti siellä; asukkaat on ollut mukavia ja työyhteisö on
hyvä. Saa nähdä saako sieltä kesäksi töitä.. aika näyttää.
Töistä huolimatta on kerennyt muutakin tekemään, esimerkiksi
käymään mukavassa kevätsäässä Rouskun kanssa lenkkeilemässä. On ollut hyvä
mieli ja muutenkin tosi jees kun aurinko on näyttäytynyt ja ulkona ei oo koko
ajan tarvinnut palella. Ja tiet ei oo enää liukkaita lumesta ja jäästä!
Kuntosalilla on tullut käytyä jumppailemassa, joka kerta ei ois jaksanut, mutta
kyllä sitä joka kerta kun on saanut treenin tehtyä, on hyvä fiilis! Eipä mulle
kai sen kummempaa oo näina menneinä viikkoina tapahtunut. Mitäpä mulle, musta
alkaa vähän tuntuu että nää mun kaikki postaukset on ihan samanlaisia, oli sitten
viikko tai kolme väliä kun kirjottelee. Hahaha. Ehkä sit ens kerralla on jotain
lisää kerrottavaa, joten eiköhän aleta sitä taas odottelemaan!
- Nipsu
