Verta, hikeä, kyyneleitä. Siitä on vappu tehty.

Vappu, se ihana työväen juhla. Vietimme sitä Rouskun kanssa jälleen yhdessä ystäviemme kanssa. Istuimme iltaa Karon luona, iltaan sisältyi suolaista ja makeaa syötävää, juomaa, musiikkia ja hengailua ystävien parissa. Karo on juuri poikaystävänsä kanssa muuttanut uuteen asuntoon, joten samalla pääsimme tutustumaan heidän asuntoonsa (olimme toki pyörähtäneet siellä aiemmin). Ilta sujui mukavasti, oli kiva pitkästä aikaa nähdä kavereita kunnolla, molemmilla kun on ollut koulukiireitä ja Rousku oli monta viikkoa kipeä ja joutui näkemään vain minua. :D

Karolta lähdimme kävelemään kohti kaupunkia ja Kirkkopuistoa, jossa vappuisin on ihmisiä, lähinnä nuoria opiskelijoita pikniköimässä. Vapuksi oli luvattu epävakaista ja viileää säätä, mutta meidän onneksemme ei satanut, mutta viileä oli. Onneksi oli lämmikettä. Kävelymatka sujui miettiessä AnssiKelan biisin sanoja ja muutenkin rattoisissa merkeissä. Itse Kirkkopuistossa istuimme muutaman tunnin, juteltiin ja oltiin sivistyneesti. Sitten koitti aika siirtyä baarin puolelle. Oma baarivisiittini (ja Rouskun) ei kovin pitkä tällä kertaa ollut.. Ehdin istua pöydän ääressä ehkä kymmenisen minuuttia kunnes selkää alkoi särkeä julmetusti, oireilu toki alkoi jo Kirkkopuisto-baari välillä. Päätettiin sitten lähteä, koska kipu oli aika kova. Lopulta kotimatkamme kesti ainakin tunnin, vaikka matkaa oli noin kilometri ja suurimmaksi osaksi ylämäkeä. Ei se ylämäki mitään, eikä se matka, joka itsessään oli lyhyt. Mutta silloin yöllä se tuntui vähintään 100 kilometriltä. Jalkani ei toiminut välillä melkein ollenkaan ja se ei johtunut humalasta, vaikka niin äkkiseltään saattaisi luulla. Selkä oli mennyt yhtäkkiä vain niin kramppiin, että kipu oli ihan sietämätön.. tekee ihan pahaa kun mietin sitä. 

Kirkkopuisto 2014, vielä kun hymyilytti

Vihdoin päästiin kotiin ja päätin mennä suoraa tietä sänkyyn. Pääsin sänkyyn lopulta huudon saattelemana.. Rousku oli ihan hädissään, kun kerroin vielä sille, että reisiä pistelee ja tuntuu vähän, et puutuisi.  No halvaantumista se heti oletti :D Lopulta päädyttiin, että soitetaan jonkin sortin apua ja sieltä lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kaksi ambulanssimiestä saapui. Sain lihasrelaksanttia ja kipulääkettä kankkuun ja pääsin vihdoin nukkumaan.

Seuraavana aamuna selkä oli edelleen kipeä ja jumissa, mutta pääsin jo kävelemään itse ilman tukea. Rousku vain huomasi, että naamani oli ihan punaisia näppylöitä täynnä eli olin sitten saanut allergisenreaktion (hyvin tod.näk.) kipulääkkeestä, jota yöllä kankkuuni sain. Olin kunnon paellanaama. Ei ollut kovin hehkeä olo.. Kerran aiemmin, ranneleikkauksen jälkeen olin saanut allergisenreaktion lääkkeestä. Jospa sitä seuraavalla kerralla muistaa mainita tästä. Sellainen vappu tällä kertaa, toivotaan ensi vapusta kivuttomampaa! Muutoin oli kyllä mukava ilta ja ihania kavereita meillä : )

..muutakin elämää kuin juhlat..

Muuten kevät tässä etenee työssäoppimassa. Tietokoneella työkokeilupaikkoja etsien, puheluita soitellen ja olemista kuntoutujien kanssa, jos niille sattuisi tulemaan jotain kysyttävää ja voisin jotenkin auttaa. Eikös kuulosta ihan just mun työltä tämä.. Vähän reilu kaksi viikkoa jäljellä jaksoa.. Sitten alkaa kesäloma, saa nähä miten siten pärjää rahallisesti kun ei ole töitä. Jos muutaman keikkavuoron saisi, olisihan se edes jotain. Mutta aika näyttää. Ahdistaa vain kun rahaa vähän jo näin Kelan tuillakin ja kesällä niitäkään ei saa : ( Tätä menoa olen itse täällä harkkapaikassa asiakkaana enkä töissä. Sanotaan, että kaikesta pitäisi nähdä positiivinenkin puoli, joten sen löydän tulevasta kesästä. Saan lomailla ja saan treenata milloin itselle sopii.

Kissat elelevät omaa elämäänsä edelleen.. leikkivät, painivat, syövät ja nukkuvat. Parasta  viihdettä niillä on alkaa huutamaan aamuyöstä. No ei ku ruokakuppi naaman eteen ja takasin ite nukkumaan :D Mut on ne vaan niin rakkaita silti <3 heh, sellanen pikapäivitys kissojen elämästä.

Kevät terveisin,

Nipsu

Atsiuh. Niisk. Niisk. Niisk. Atsiuh. Niisk.