vk 6-7: 2.-15.2.
Helmikuu käyntiin ja nokka kohti kevättä. Todella nopeasti
tammikuu meni sählyammattilaisena. Tässä mietin ja pohdin mitä kirjoittaisin,
mutta ei tule mitään erikoista mieleen, koska mitään erikoista ei viime
viikolla alkuviikosta tapahtunut. Oli yhteisiä treenejä ja omatoimisia
treenejä, syömistä ja lepäämistä. Ja kauhea stressi työasioista tai oikeastaan
niiden puuttumisesta edelleen. Ei mitään mun elämään sopivaa työtä oikein oo
ilmennyt. Ah-dis-taa.
Loppuviikosta pistettiin kämppä kuntoon lauantain
synttäripaardeja varten. Johan oli siivoamista. Näitä juhlia ooteltiin pitkän
aikaa, kun ei oo pitkään aikaan pidetty mitään illanistujaisia. : ) Viikko meni
tosi nopeaan, kun oli jotain mitä odottaa. Lauantaina sitten viimeiset
siivoukset ja sitten vaan valmistautuu iltaa varten. Kavereita alkoi tulla
ripotellen, millon kukakin kerkesi tulemaan. Illan ohjelma oli selvä, syötiin
meidän leipomia suolaisia ja makeita herkkuja, sipsejä, karkkeja ja sun muuta
ja tietenkin vähän tuli ehkä ilolientä juotua sekä pelattiin huojuvaa tornia
juomapelin muodossa. Hiljaisuuden saavuttua päätettiin lähteä kaupungille,
tosin osa oli lähtenyt kotiin omista syistään, joillakin oli muitakin ihmisiä
nähtävänä ja jollekin tuli huono olo.. :D Kaupungilla joku tunti hillutiin ja
sitten Hesen kautta kotiin! (Pakko mainita tähän väliin, että olin 2 kk ilman
hampurilaisia! Tässä vaiheessa vuotta oon syönyt ehkä 4 hampurilaista. Hyvä
minä :D)
Sunnuntai ja viikko päättyi loikoiluun. Krapulaa ei ollut,
mutta kauhea väsymys kun meni myöhään ja aika aikaisin noustiin. Subia naamaan
ja Moderni perhe pyörimään, niin se viikko on hyvä päättää. : )
 |
Uusi viikko lähti käyntiin samalla lailla kun kaikki
muutkin. Maanantaina treenit, siellä tuli mailan lapa suoraan (lämärin saattovaihde) vasemman polven
sisäsyrjään. Turposi ja tuli komia mustelma! Torstaina sama vasen polvi otti
vähän lisää vielä itseensä, sen verran pahasti että taitaa tän suharin kausi
olla ohi.. Magneettikuviin oon vaihteeksi menossa. Sivuside ja/tai kierukka on
saattanut rikkoutua.. mut aika näyttää onko mikä. Mut kipeä koipi ja 95 % varmuudella pelit
ohi.. Ja niin ne kiikarit sinne tilastoihin jää. Kyllä saa hävetä silmät päästään. Harmituksen määrää just nyt on vaikee selittää. Nää jatkuvat
loukkaantumiset pistää miettimään jatkoa..
Viikkoon kuitenkin sisältyi kuitenkin mukaviakin asioita.
Keskiviikkona lähdettiin Rouskun Saarijärvellä viettämän harkkapäivän jälkeen
syömään ulos, R:n synttäreiden kunniaksi. : ) Mä söin ihanan pulled pork-pekoni
hampparin ja jälkiruuaksi kolmen suklaan kakkua. MM MM herkkua <3 R söi
ihanan kanasalaatin ja jälkkäriksi talon omaa jätskiä. Tosi kiva ilta ulkona ja
niin on saatu tuo mun tyttönen 23-vuotiaaksi kunnialla!
 |
| Botari salilla. |
Perjantaina Rousku lähti harkkaan Sjärvelle, sellaselle
leirille minne tuli lapsia. Mä olin melkein koko päivän mun siskon luona, sillä
oli synttärit, niin kävin kahveilla ja sit se veny koko päivän vierailuksi kun
kummallakaan ei ollut mitään tekemistä. Lauantaina oli aamutreenit ja kokeilin
josko voisin tehdä jotain, mutta ei ajatustakaan että tekisin. Piti sitten
treenien jälkeen käydä salilla jumppailee.. Illalla käytiin sitten
joukkuelaisten kanssa kattoo äijien peliä, voittivat NSTn 12-4.
Sunnuntaina kun muut lähti Kajaaniin peliin,
mä jäin kotiin. Kävin purkaa harmitusta salilla.. Sisko ja sen mies tuli kylään
iltapäivällä, kun salilta pääsin lähtemään. Höpöteltiin, juotiin kahvia ja
katottiin leffaa jamaikalaisesta kelkkajoukkueesta. Siinä se aika mukavasti
meni ja koitti se aika et R tulee kotiin ja meidän peli alko Kajaanissa.
Tulospalvelun kautta on niin raastavaa seurata kun ei tiedä yhtään miten peli
etenee.. lopultahan peli meni jatkoajalle (sitä vasta olikin jännä seurata),
mutta maaleja ei tullut ja peli päättyi pistejakoon lukemin 4-4. Tärkee piste! Sunnuntai-ilta
meni hallilla miesten pelissä R:n kanssa. Erä vastassa ja vauhdikashan se peli
oli. Monien vaiheiden jälkeen äijät voitti kuitenkin selkeesti 7-2.
Siinä minun viikkoni. Ei mikään paras mahdollinen, mutta
elämä jatkuu. Oon ollut kyllä niin kiukkunen tästä kaikesta, tän kaiken
stressin lisäksi tää polvijuttu vielä. EEEEN KESTÄ! Ja vielä sekin ottaa
päähän, etten osaa kirjottaa mitään järkevää tai mitenkää mielenkiintoisesti.
Välillä ois kiva jos vois vaihtaa elämää jonkun kanssa : D Ei vaan. Mutta eniten toivon, että saisin työn josta nauttia, saan rahaa, saan polven kuntoon ja saan kauan haaveilemani koiran. Ugh olen puhunut!
Parempaa viikkoa kaikille!
- Nipsu
ps. Kirjoitettiin ja lähetettiin ystävänpäiväkortti vanhuksille Helsinkiin. Mukava tuottaa iloa toisille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti