Olen aiemmin kirjoittanut minulle tärkeästä asiasta,
salibandysta. Mutta sitäkin tärkeämpää minulle on terveys ja läheiset ihmiset.
Tämän postauksen aihe on läheinen ihminen minulle, kenen kanssa vietän eniten
aikaa ja kuka merkitsee minulle valtavasti eli Rousku.
Vuonna 2008 aloitin lukion ja pelaamisen NB:ssä. Lukiossa
tavattiin Rouskun kanssa, mutta oltiin eri ryhmissä eikä muutenkaan osuttu
hirveästi samoille kursseille. Jonkin verran oltiin tekemisissä siinä lukion
ekan aikana. Lukion toisen vuoden aikana aloin hengailla Rouskun kanssa samassa
kaveriporukassa, tutustuttiin siinä ja meistä tuli hyvät kaverit. Oltiin
samoilla kursseilla jonkun verran ja nähtiin kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Se
oli mukavaa aikaa! : ) Lukion loppu meni mukavasti, paljon hengailtiin myös
kahdestaankin ja kaikenlaista tekemistä oli. Oli abiristeilyä, penkkareita,
lukulomaa sun muuta.
Penkkarit. Günther kattelee Cleopatraa (vaimikäseoli ;D)
Vuotta nuorempien vanhojen tansseja kattomassa 2011
Lukion jälkeen syksyllä 2011 muutettiin Rouskun kanssa
Jyväskylään opiskelemaan ja minä siirryin pelaamaan Happeeseen. Joulukuussa
2011 otettiin ensimmäinen kissa, Nappi . Siinä se syksy ja talvi meni
tutustuessa Jyväskylään, jossa olimme toki aiemminkin viettäneet tahoillamme
aikaa enemmän ja vähemmän, että ei ihan tuntematon kaupunki ollut kyseessä.
Tykättiin jo silloin Jyväskylästä paljon, tuntui mukavalta asua täällä.
Nappi tykkää ottaa rennosti! |
 |
| Nappi, pieni mammanpoika <3 |
Keväällä 2012 aloitin lähihoitaja koulussa ja samalla
muutettiin Rouskun kanssa toiseen kaupunginosaan edellisen kämpän vuokran
noustessa. Siinä vähän aikaa asusteltiin ja mun tuli sitten tehtyä mutkia
matkaan, niin ei siinä kämpässä kauaa oltu. Plääh.. Kesällä tehtiin omia
juttuja, itsellä se meni töissä ja treenatessa sekä rillutellessa hyvän kaverin
kanssa ja Rousku asui vanhempiensa luona ja hengaili niillä nurkilla.
Syksyllä 2012 nähtiin ja viihdyttiin hyvin. Molemmat käytiin
edelleen koulussa, kunnes minä jäin sitten sairaslomilleni ja sen jälkeen
kesälomalle eli olin oikeastaan välivuodella. Rousku kävi koulussa ja minä
parantelin ja kuntouttelin itseäni. Olihan se omalla tavallaan vaikea vuosi kun
ei ollut koulua, jossa ois nähnyt tuttuja ja tuntui, että joukkueestakin
jollain tavalla vähän etääntyi kun ei käynyt treeneissä ja peleissä (toki
katsomassa kävin). Mutta sitten kun kausikin loppui maaliskuun tienoilla, ei
ollut oikein mitään, ei edes pelejä katsottavana. Oli vain itse treenattava.
Toukokuussa pääsin sitten taas joukkueen matkaan. Onneksi kaikkena niinä
aikoina oli Rousku tukena ja apuna. : ) Heinäkuussa
hankittiin kissanpentu yhdeltä Rouskun koulukaverilta, pennun nimeksi tuli Nuka ja muutettiin marraskuussa 2013 tähän uuteen kämppäämme.
<3 |
| Nuka vielä ihan pikkunen, asusteli vielä äidin ja sisarusten kanssa. |
Ja rennosti..lempiasento on katollaan oleminen
Rouskun kanssa me tehdään kaikenlaista yhdessä. Me tykätään
katsella elokuvia ja sarjoja telkkarista, tykätään samanlaisista ohjelmista,
suosikkeja ovat mm. Serranon perhe ja CSI. Molemmat vietetään aikaa somessa ja
luetaan kaikenmaailman uutisia, katotaan idiootteja videopätkiä etc etc. : D Käydään kaupungilla ja
kavereiden luona sekä kuntosalista on tullut yhteinen harrastuksemme.
Meillä on kaksi enemmän ja vähemmän sekoa kissaa ja niiden hoitaminen ja löllyttäminen on myös "harrastuksemme". Nappi on enemmän sylikissa ja tykkää rapsutteluista ja silittelyistä. Mielellään tulee syliin tai viereen kehräämään. Nuka on taas itsepäisempi kaveri, sitä saa silittää ja löllytellä kun sille itselleen sopii. Mutta kun innostuu, niin kehrääminen ei tahdo millään loppua : ) Nuka on siitä hauska myös, että se kuorsaa nukkuessaan. Haha. Yhdessä nää kaverukset saa tuhoa aikaan, roskisten dyykkaaminen on erikoisalaa (siksi on "vauvalukot" roskiskaapissa nykyään..), mattojen ruttaaminen ja hullu ravaaminen jokailtaista huvia.. Mutta ne on vaan niin rakkaita meille <3
Siinä oli lyhennelmää meidän tarinastamme. Ja se jatkuu
edelleen. Rousku on tärkeä ja korvaamaton elämässäni.
Kesä 2013. :) <3
Tekstistä tuli hieman sekava ja epämääräinen, mut sellainen minä olen. Myöhemmin on lisää luvassa myös reissuistamme ja tekemisistämme ja monesti mainitsemastani salibandysta ja treenaamisesta ja sun muusta. Mut kaikki aikanaan..
- Nipsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti