Jännän äärellä

vk 9-10: 23.2.-8.3.

Moikka!

Edellisestä postauksesta on kulunut jo jonkin aikaa. En oo saanut vaan aikaiseksi ja toisaalta kun mitään ei ole tapahtunutkaan.. Pari viime viikkoa on ollut hyvin samanlaisia kun aiemmatkin. Oon treenannut salilla ja kuntouttanut polvea, käyny kattoo meidän pelejä, ettinyt töitä ja kattonut sarjoja.. Samaa kaavaa tässä eletään. Yhdessä työhaastattelussa kävin, mutta enpä saanut sitä työtä. Seuraavaan oon menossa lähiaikoina.

Salilla oon kohta pari viikkoa tehnyt uutta ohjelmaa, veljeltä sain vinkkiä mitä voisin kokeilla. Tuttuja liikkeitä siihen ohjelmaan kuuluu, mutta kivaa vaihtelua kun joka kerta ei tee vaan samaa. Ehkä jotain kehitystäkin tulee joskus. Ehkä. Harmittaa vaan että jalkaliikkeitä en voi täysiä tehdä, mutta tässä tilanteessa tekee hyvää jalalle, että jotain pystyn sillä tekemään. Kuntopyörälläkin on tullut vatkutettua..

Vähän parempaan suuntaan polvi on mennyt, mutta ajoittain taas tuntuu ettei ois mennyt. Alkuverryttelyihin oon lajitreeneissä jotenkin voinut osallistua ja kovat ois halut mennä pelaamaan kun pleijarihuuma on juuri alkanut! Jotenkin niin elättelen vieläkin toiveita.. paljolti se riippuu myös siitä kuinka pitkään pelit kestää. Pitääkin olla näin huono tuuri : ( Tosiaan puolivälieriin vastaan tulee PSS. Vikassa runkosarjan pelissä tytöt kävi hoitamassa pisteet kotiin viime sunnuntaina juuri PSS vastaan. Mutta se voitto tietenkään ei tuo pleijareihin minkäänlaista etua. Syksy oli meille vaikea, mutta keväällä on ollut havaittavissa parannusta, pleijareihin lähdetään 9 pelin tappiottomassa putkessa. Mutta nyt on runkosarja ohi ja tärkeet pelit edessä ja niistä peleistä me lähetään hakemaan vaan ja ainoastaan 3 voittoa, voitto kerrallaan.

Salibandysta vielä sen verran, että O2 nousi liigaan eli ensi kaudella Jyväskylässäkin nähdään paikalliskamppailuita. Niitä ootan kyllä jo innolla! Mutta nyt muita juttuja. Pitää sen verran perua sanoja, että ois vaan samaa kaavaa mennyt viikot, käytiin me leffassa yks päivä R:n kanssa. Käytiin kattoo Kaiken teoria, se kerto Stephen Hawkinin elämästä, oli kyl ihan hyvä elokuva. Vielä ois pari lahjaleffalippua jäljellä, aateltiin mennä ehkä kattomaan Luokkakokous.

Viime viikonloppuna sisko tuli kylään kissansa kanssa. Nappi ja Nuka oli vähän ehkä peloissaan ja ei niin innoissaan. Sähisivät ja murisivat Aatulle ku se ois halunnut leikkiä ja tutustua. Mutta ei oikein vielä irronnut leikit, Aatu sai vaan nenäänsä haavan. : D Ollaan myös viime aikoina kasvatettu Napille ja Nukalle ohraa, ne on niistä ollut ihan innoissaan. Ja ihme kyllä ne ei oo oksentanut vielä minnekään *kop kop*

Ei muuta kun polvea kuntouttamaan ja toivomaan, että pelille vielä pääsisin. En kestä jos en pääse! 

Adios!

-Nipsu

Aatu ja pikku naarmu nenässä.

Vikan runkosarjapelin jännittelyitä. Haluisko pelille haluisko..

Ohra maistuu. Myöhemmin kippo oli kumossa..

Leikkejä ja polskuttelua

vk 8: 16.-22.2.

Vieläkään ei oo alkanut kyllästyttää tää työttömyys. Ihan kiva kun saa ja kerkeää tehdä omia juttuja. Tiistaina kävin treeneissä laidalla jumppailemassa ja vahtimassa yhden meidän pelaajan lasta. Kyllä taas otti päähän olla laidan sillä puolella, varsinkin kun kausi on tässä vaiheessa.. ei tietenkään loukeista huudella pitäs, mutta ehkä mä omalta osaltani näistä kirjoitella nyt voin. Ja en nyt mikään niin merkityksellinen pelaaja meidän joukoissa ole, että sillä nyt niin suurta merkitystä esimerkiksi vastustajalle olisi. 

Aikaani ja energiaani olen käynyt purkamassa salilla. Edelleen siellä äheltäminen on mukavaa, mukavampaa se olisi jos siitä saisi vielä kaiken mahdollisen hyödyn irti. Tiedän kyllä liikkeitä hyvin ja teen monipuolisesti, mutta jos siinä joku tsemppais niin sais enemmän itestään irti. Ja koskaan ei ole pahasta suoritustekniikan parantaminen. Ehkä joskus, peliuran jälkeen todennäköisesti, saan itselleni personal trainerin hankittua hoitamaan edellä mainittuja asioita.

Keskiviikkona lähdettiin käymään porukoilla, viimeksi jouluna siellä kerennyt käydä. Sinne oli tulossa myös mun veli ja pojat, mielenkiinnolla aina odottaa kuinka paljon ne on kehittynyt ja kasvanut. Ja olihan ne! Aluks poikia vähän jännitti kun ei oltu nähty taas pariin kuukauteen, mutta siinä päivien mittaan alkoi juttu vähän enemmän luistamaan. : ) Käytiin porukoiden, veljen ja poikien kanssa uimassa yksi päivä. Hauskaa oli, pojat sai leikkiä ja lillua vedessä. Saunassakin piipahdettiin, mikä myös oli mukavaa! En oo aiemmin ollutkaan mukana kun noin pienten kanssa ollaan uimassa tai eihän sitä varsinaisesti vielä uimiseksi voi kutsua, lähinnä veteen totuttelemista ja leikkimistä sylissä. :) Ei pystytty menee ulos poikien kanssa leikkimään kun piha oli ihan peilijäätä ja tosi märkä keli (ja pojilla ei ollu mukana kurahaalareita), mutta kyllä se leikkiminen sisälläkin luonnistui. Varsinkin loppuviikosta alko tosin huomaamaan ettei oo päässy ulos, kun energiaa oli aika paljon ja toisaalta taas ihan sellanen nuutunut olo kaikilla.. 

Äitin lasit, jostain -80-luvun tienoilta. :D Mulle imagolaseiksi? 

Vajaan viikon kerkesin porukoilla olemaan, R oli pari päivää. Mummuakin kerkesin näkemään kunnolla! :) Oli mukavaa kyllä, jouluna tosiaan viimeksi siellä päin oon ollut. Sunnuntaiksi tulin takaisin Jyväskylään, oli kotipeli, jota katsomon puolelta seurasin R:n, porukoiden ja yhen kaverin kanssa. Lauantaina meillä oli Hämeenlinnassa peli Steelersiä vastaan ja se päätty jatkoajan jälkeen pistejakoon lukemin 3-3 (toinen tasapeli peräkkäin). Siellä en ollut mukana, mut tulospalvelun kautta seurasin ja kyllä muuten jännitti. Sunnuntain pelikin oli jännittävä, edellinen peli päättyi 7-7 jatkoajan jälkeen, joten odotettavissa oli tiukka peli. Ja niinhän siitä tulikin, mutta lopputulos oli meidän kannalta oikein mukava eli 2 pistettä jäi Jyväskylään lukemin 7-5. Alkaa pleijaripaikka olemaan aika varma, näin 3 kierrosta ennen runkosarjan päätöstä.

Viime viikko oli erilainen kun aiemmat ja se piristi kummasti! Tästä on hyvä jatkaa kevättä eteenpäin ja tämä meneillään oleva viikko on tuonut mukanaan kaikenlaista, mutta siitä seuraavassa kirjoituksessa enemmän.

Mukavaa kuluvaa viikkoa kaikille tasapuolisesti!

- Nipsu

ps.

Tulispa kesä pian, olis lämmintä ja vihreetä. Mä niin odotan!

Ilosta suruun ei oo pitkä matka

vk 6-7: 2.-15.2.

Helmikuu käyntiin ja nokka kohti kevättä. Todella nopeasti tammikuu meni sählyammattilaisena. Tässä mietin ja pohdin mitä kirjoittaisin, mutta ei tule mitään erikoista mieleen, koska mitään erikoista ei viime viikolla alkuviikosta tapahtunut. Oli yhteisiä treenejä ja omatoimisia treenejä, syömistä ja lepäämistä. Ja kauhea stressi työasioista tai oikeastaan niiden puuttumisesta edelleen. Ei mitään mun elämään sopivaa työtä oikein oo ilmennyt. Ah-dis-taa.

Loppuviikosta pistettiin kämppä kuntoon lauantain synttäripaardeja varten. Johan oli siivoamista. Näitä juhlia ooteltiin pitkän aikaa, kun ei oo pitkään aikaan pidetty mitään illanistujaisia. : ) Viikko meni tosi nopeaan, kun oli jotain mitä odottaa. Lauantaina sitten viimeiset siivoukset ja sitten vaan valmistautuu iltaa varten. Kavereita alkoi tulla ripotellen, millon kukakin kerkesi tulemaan. Illan ohjelma oli selvä, syötiin meidän leipomia suolaisia ja makeita herkkuja, sipsejä, karkkeja ja sun muuta ja tietenkin vähän tuli ehkä ilolientä juotua sekä pelattiin huojuvaa tornia juomapelin muodossa. Hiljaisuuden saavuttua päätettiin lähteä kaupungille, tosin osa oli lähtenyt kotiin omista syistään, joillakin oli muitakin ihmisiä nähtävänä ja jollekin tuli huono olo.. :D Kaupungilla joku tunti hillutiin ja sitten Hesen kautta kotiin! (Pakko mainita tähän väliin, että olin 2 kk ilman hampurilaisia! Tässä vaiheessa vuotta oon syönyt ehkä 4 hampurilaista. Hyvä minä :D)

Sunnuntai ja viikko päättyi loikoiluun. Krapulaa ei ollut, mutta kauhea väsymys kun meni myöhään ja aika aikaisin noustiin. Subia naamaan ja Moderni perhe pyörimään, niin se viikko on hyvä päättää. : )

Uusi viikko lähti käyntiin samalla lailla kun kaikki muutkin. Maanantaina treenit, siellä tuli mailan lapa suoraan (lämärin saattovaihde) vasemman polven sisäsyrjään. Turposi ja tuli komia mustelma! Torstaina sama vasen polvi otti vähän lisää vielä itseensä, sen verran pahasti että taitaa tän suharin kausi olla ohi..  Magneettikuviin oon vaihteeksi menossa. Sivuside ja/tai kierukka on saattanut rikkoutua.. mut aika näyttää onko mikä. Mut kipeä koipi ja 95 % varmuudella pelit ohi.. Ja niin ne kiikarit sinne tilastoihin jää. Kyllä saa hävetä silmät päästään. Harmituksen määrää just nyt on vaikee selittää. Nää jatkuvat loukkaantumiset pistää miettimään jatkoa..

Viikkoon kuitenkin sisältyi kuitenkin mukaviakin asioita. Keskiviikkona lähdettiin Rouskun Saarijärvellä viettämän harkkapäivän jälkeen syömään ulos, R:n synttäreiden kunniaksi. : ) Mä söin ihanan pulled pork-pekoni hampparin ja jälkiruuaksi kolmen suklaan kakkua. MM MM herkkua <3 R söi ihanan kanasalaatin ja jälkkäriksi talon omaa jätskiä. Tosi kiva ilta ulkona ja niin on saatu tuo mun tyttönen 23-vuotiaaksi kunnialla!

Botari salilla.

Perjantaina Rousku lähti harkkaan Sjärvelle, sellaselle leirille minne tuli lapsia. Mä olin melkein koko päivän mun siskon luona, sillä oli synttärit, niin kävin kahveilla ja sit se veny koko päivän vierailuksi kun kummallakaan ei ollut mitään tekemistä. Lauantaina oli aamutreenit ja kokeilin josko voisin tehdä jotain, mutta ei ajatustakaan että tekisin. Piti sitten treenien jälkeen käydä salilla jumppailee.. Illalla käytiin sitten joukkuelaisten kanssa kattoo äijien peliä, voittivat NSTn 12-4.  

Sunnuntaina kun muut lähti Kajaaniin peliin, mä jäin kotiin. Kävin purkaa harmitusta salilla.. Sisko ja sen mies tuli kylään iltapäivällä, kun salilta pääsin lähtemään. Höpöteltiin, juotiin kahvia ja katottiin leffaa jamaikalaisesta kelkkajoukkueesta. Siinä se aika mukavasti meni ja koitti se aika et R tulee kotiin ja meidän peli alko Kajaanissa. Tulospalvelun kautta on niin raastavaa seurata kun ei tiedä yhtään miten peli etenee.. lopultahan peli meni jatkoajalle (sitä vasta olikin jännä seurata), mutta maaleja ei tullut ja peli päättyi pistejakoon lukemin 4-4. Tärkee piste! Sunnuntai-ilta meni hallilla miesten pelissä R:n kanssa. Erä vastassa ja vauhdikashan se peli oli. Monien vaiheiden jälkeen äijät voitti kuitenkin selkeesti 7-2.

Siinä minun viikkoni. Ei mikään paras mahdollinen, mutta elämä jatkuu. Oon ollut kyllä niin kiukkunen tästä kaikesta, tän kaiken stressin lisäksi tää polvijuttu vielä. EEEEN KESTÄ! Ja vielä sekin ottaa päähän, etten osaa kirjottaa mitään järkevää tai mitenkää mielenkiintoisesti. Välillä ois kiva jos vois vaihtaa elämää jonkun kanssa : D Ei vaan. Mutta eniten toivon, että saisin työn josta nauttia, saan rahaa, saan polven kuntoon ja saan kauan haaveilemani koiran. Ugh olen puhunut!

Parempaa viikkoa kaikille!

- Nipsu

ps. Kirjoitettiin ja lähetettiin ystävänpäiväkortti vanhuksille Helsinkiin. Mukava tuottaa iloa toisille! :)

Everything is fine

Vk 5: 26.1.-1.2.

Taas yksi viikko meni ohi ja kuului vaan kihahdus. Taas yksi viikko mikä ei tuonut mukanaan mitään uutta. Ammattisählynpelaajan urani tässä jatkuu edelleen, vieläkään ei oo ajatuksia herännyt jatkosta. Kaikki kyselee ”mites työt?”, ”millon aattelit töihin mennä?”, ”mitäs seuraavana?”.. Ei se mua haittaa, kiva että joitakin kiinnostaa mitä mulle kuuluu, mutta se etten tiedä jatkosta, ahdistaa. Ja jatkuvat kysymykset saa ahdistumaan enemmän ja saa pohtimaan, että oonko vaan laiska luuseri joka ei jaksa tehdä töitä ja elää vaan verovaroilla.. Tulee niin huono omatunto, kun ei ole töitä, mutta on myös niin, että avoimia töitä on vähän ja onko se mun mielenterveyden kannalta sit hyvä että meen töihin joiden aikana mietin koko ajan sen loppumista. Koska sitäkin on kokeiltu (onnekseni vain lyhyen aikaa) ja voin kertoa, että siitä kärsi kaikki, niin minä, Rousku, suhde ja harrastus. Turhauttava tilanne tämä.

Viime viikolla sain taas nukkua niin pitkään kuin halusin ja oon saanut viettää totuttua enemmän aikaa Rouskun kanssa! : )  Kerkesin taas treenaamaan just sen verran kun viitsin ja milloin halusin. Tuli käytyä lenkillä ja kuntosalilla joukkuetreenien lisäksi. Normaalien ma, ti ja to treenien lisäksi meillä oli lauantaina peliin valmistavat treenit. On ollut myös tosi jees, että treeneihin on kerennyt ajoissa eikä ole tullut kiire, on saanut rauhassa vaihtaa vaatteet ja lämmittelyt hoitaa kiireettä.

Oon ihan kaljun näkönen noissa kuvissa. Mutta ei, en ihan täysin kalju ole enkä omasta tahdosta koskaan tule olemaakaan! :D

Nousee, nousee..

Ja nousihan se :'D Ei mua lihasten määrällä oo pilattu.......

Lauantaina kun oli ne peliin valmistavat treenit, se tiesi sitä että sunnuntaina oli taas kotipeli, vieraaksi saapui M-Team, jota vastaan pelattiin syksyllä surkeasti, joten paljon oli jäänyt hampaankoloon kaikilla. Pelistä tuli tiukka ja monien vaiheiden jälkeen pisteet jäi Jklään luvuin 4-3. Otettiin kolmannessa erässä ryhtiliike ja tultiin takaa (1-3) rinnalle ja ohi. Maukkaat taistelupisteet. Itellä oli muutama maalipaikka, mutta tilastoissa edelleen ne perkeleen kiikarit vaan killuu. Voi vaan jatkaa laulamista ”mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu..”.

Kolmannen erän tohinoista. Kuva: Rousku

Ainoa salibandyvapaa päivä oli keskiviikko. Silloin kävin liikuttelemassa siimojani salilla R:n kanssa, minkä jälkeen vähän aikaa pyörittiin keskustassa. Vihdoin saatiin hommattua kaasupullo sooda vehkeeseen! Semmonen peruspäivä. Perjantaina käytiin kattomassa äijien peli Classicia vastaan, ottivat pataan heikon peliesityksen jälkeen. Mut taitaa ne siitä huolimatta jatkaa sarjan kärjessä, että ei kausi ihan reisille oo mennyt. Sunnuntaina oman pelin jälkeen käytiin muutaman joukkuekaverin kanssa kattomassa O2 peli Palokassa. Divarin kärkimatsi, kohtalaisen tiukkaa oli, mut O2 voitti lopulta ja on edelleen hyvissä asemissa sarjassa. Ei voi sanoa muuta kun, että olipahan matsi, tuli 5+20min, 5min, 2+10min.. osasta näistä vois olla montaa mieltä menikö oikein :D

Semmonen salibandyviikko takana. Kuten huomaatte mun elämä on tosi jännää ja tapahtumia riittää :D

Nipsu ja kissat toivottaa mukavia hetkiä kaikille :)

Haastattelua, tatuointia ja flunssaa

Viikko 3-4 12.-25.1.

Viime viikko ei ollu mitenkään erikoinen, paitsi viikonloppuna ei ollut luvassa peliä. Viikolla tuli treenattua, niin joukkueen kanssa kuin ilmankin. Fiilis vaan ei oo paras tai siis treenaaminen on todella mukavaa, mutta tahtoisin treenata enemmän ja paremmin! Mutta musta tuntuu, etten saa itteäni liikkeelle ja oon laiska, eikä mitään edistystä tuu. Treenikertoja tulee viikossa yleensä 5-8 viikosta riippuen, mutta ei se vaan riitä mulle.. se masentaa mua. Päivästä toiseen. : ( ja entäpä se, ku syön huonosti. Tai siihen nähden miten aiemmin oon syöny syön hyvin. Mutta herkkuja menee vieläkin ihan liikaa (mutta hampurilaisista oon ollu erossa kohta 2kk!).. Tää kaikki kriiseily ei oo kiinni muusta ku päästä ja se ku on heikko, niin tuloksetkin on..

Perjantaina lähdettiin taas Valkeakoskelle. Alkuperäinen suunnitelma oli, että menisin hyvinvointivalmentaja-koulutukseen, mutta jänistinkin ja siirsin sen mahdollisesti tulevaisuuteen. Tuli taas vietettyä mukavaa aikaa R:n veljen perheen kanssa! : ) Enää en oo ihan niin out, ku katottiin se Frozen leffa ; )

Lilli neitonen :) <3

Mauno herra viihty Rouskun sylissä :)

Tää viikko lähti normaalisti käyntiin eli päivällä ei menoa ja illalla treenit. Pitkästä aikaa treenien jälkeen kotiin tullessa oli hyvä mieli ja silleen ”jes tää lajihan on kiva”! Tiistaina mä menin aamulla ensimmäiseen työhaastatteluuni ikinä, meinas vähän jännittää.. yöllä sain nukuttua vajaa 5 tuntia (siihen vaikutti myös alkava flunssa, jonka sain viikonlopun Valkeakoski-reissulta). Haastattelu kesti noin 10 minuuttia ja se meni hyvin, ei mitään kummempia kyselly. Ihan peruskyssärit, miks haen, miksi oisin hyvä siinä työssä ja niin edelleen. Kyllä varmaan työn saisin mitä hain (tai laitoin hakemusta yhelle palvelupäällikölle joka vastaa Jkl päivätoiminnasta), mutta isoin muttahan tässä on se että työ olis Korpilahdella. Vaikee kulkee ilman autoo ja ei oikein vielä olis varaa hankkia autoakaan… pitänee kieltäytyä ja jatkaa työnhakua. Tai keksiä jotain muuta! Emmää tiiä, tuntuu että pää on ihan solmussa kaikesta murehtimisesta ja stressaamisesta..

Tiistaina oli myös vihdoin se päivä, päivä jolloin haen toisen tatuointini. Sitäkin varmaan jännitin yöllä enkä saanu nukuttua. Jännää se oli ja kipeetä teki, mutta selvisin ja nyt on kiva leima. Hintakaan ei ollu läheskään niin paha kuin alkuun varauduin! Se makso vain 20 e enemmän ku mun eka tatuointi. Että kyllä näin työttömänkin elämään jotain jännää mahtuu : D

Torstaina oli vielä valmistavat treenit lauantaina olevaa Koovee peliä varten. Hiottiin kuviot kuntoon ja ei muuta kun valmistautumaan peliin, jossa oli jaossa tärkeet pisteet. Perjantaina käytiin Rouskun kanssa kaverin synttäreillä, jotka oli samalla vohvelikestit. Kyllä muuten maistu! ;D Ilta meni mukavasti siellä, vaikka olo meillä molemmilla oli vähän huono flunssan vuoksi. Aina on kuitenkin kiva nähdä kavereita :)

Lauantaina olikin sitten pelipäivä! Normaalirutiinit heräämistä ja syömistä myöten.. Hallilla laitettiin matto, jonka jälkeen oli pelipalis. Paliksen jälkeen normilämpät ulkona ja sisällä. Peli starttas klo14 ja odotettavissa oli tiukka vääntö. Ekan erän jälkeen peli oli meille 3-0 ja pelissä oli hyvä pöhinä meidän kannalta. Toinen erä meni hyvin, paikkoja oli molempiin päihin, mutta saatiin pidettyy Koovee pois parhailta paikoilta ja ite onnistuttiin muutamissa omissa paikoissa eli toisen erän jälkeen johdettiin 6-0. Viimeiseen erään oli tarkoitus lähteä jatkaa samaa hommaa, mutta varsinkin oman pään kautta, eihän meidän enää tarvinnut maaleja tehdä.. mutta hienoista sekoilua tuli ja päästettiin Koovee peliin hetkeksi ja ne pääs kaventaa 6-3, mutta lopulta tehtiin 7. maali, mikä lopetti pyristelyt. Peli päätty siis 7-3 meille ja tärkeet pisteet jäi meille! Niistä fiiliksistä oli hyvä lähtee viettää iltaa joukkueen kanssa, voitolla yöhön ja silleen.

Tää sunnuntai on menny flunssaa parannellessa, keuhkot on aikalailla kipeät ja eilinen peli ei todellakaan parantanut oloa yhtään.. Tänään oli Suomen cupin finaalit, Classic vei naisten ja SSV miesten. Telkkarista nää pelit siis katoin. Eli ihan löllöilyks on mennyt tää päivä vaikka jotain hommiakin ois ollu tehtävänä mutta eipä paljoa oo huvittanut… Btw ruokana tänään oli valkosipulikermaperunoita ja possupihviä, maistu!!

Tässäpä tällä kertaa!

Ps. kuvat saattaa olla sijoiteltu tyhmästi tai näkyä tyhmästi, mut mä en edelleenkään osaa tätä käyttää :'D

- Nipsu

dam di dam dam

Vk 2: 5.-11.1.

Niin se tammikuukin sitten pyörähti käyntiin. Loppuvuodesta päätin, että yritän kirjotella tänne joka viikko ees kerran. Sisältö tulee pysyy samana eli mun kuulumisia, vähän päiväkirjatyylisesti.. Koittakaa kestää, jos ette niin jatkakaa matkaanne :D Mut alkaneesta vuodesta.. Ei oo uusi vuosi mitään kummempia tuonut vielä tullessaan. Iskällä oli synttärit, kuulemma pari ryppyä tuli lisää.

Työttömänä olen, raha-asioita hoitanut ja työnhakujuttuja vasta viritellyt tässä, mutta pääasiassa oon nyt levännyt ja vatvonut mitä tehdä eli sitä samaa kuin aiemminkin. Mihinkään en varsinaisesti ole päätynyt. Eli töitä oon etsiskelly mut mielenkiintosta työtä tai työpaikkaa ei oo löytynyt, mut myös vois pistää hakemusta mahdollisesti kiinnostaviin paikkoihin vaikka niillä ei ois paikkaa auki. On tää.. musta se vaan on tyhmää ees hakee työtä josta tietää ettei tuu nauttimaan ollenkaan.

Lauantaina käytiin pelaamassa Vantaalla ja sieltä puhtaasti 0-10 haettiin tärkeet 2 pistettä. Joukkueena peli oli ihan hyvää ja onnistumisia tuli useammallekin pelurille. Henkilökohtaisesti itselleni voin taas arvosanaksi antaa: fail. Jokin tässä hommassa tökkii ja pahasti, alkaen mun päänupista. Sunnuntaina käytiin R:n kanssa kattomassa miesten peli SPV:tä vastaan, voittivat 5-4 tiukka matsi ja tapahtumia riitti..

Eipä mun viikkoon muuta tällä(kään) kertaa mahtunut!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! - Nipsu

Kohti vuotta 2015!

Viikko 1: 29.12-4.1.

Joululomailun jälkeen oli arkeen palaaminen ajankohtainen eli treeneihin maanantaina. Lähdettiin mun porukoilta Rouskun porukoille ja sitä kautta tultiin sitten takaisin Jyväkylään. Fiilis oli, että olis voinu vielä pitempäänkin olla pois Jyväskylästä.. Suoraan kotiin päästyä lähdin hallille treeneihin. Kotona sitten odottikin kaikkien tavaroiden ja lahjojen purkaminen.. aina niin tympeetä puuhaa. Tiistaina oli vielä treenit normaalisti ennen kuin pääsi odottamaan vuodenvaihdetta.

Keskiviikkona käytiin aamusta Rouskun kanssa tunnin kävelyllä, minkä jälkeen söin aamupalaa ja lähdettiin käymään punttisalilla. Päivä lähti siis hyvin käyntiin! Kotona treenin jälkeen syötiin ja alettiin valmistella juttuja illaksi, esimerkiksi R leipoi. Mutta kerettiin me siinä vähän löllöillä sohvalla ja kattoa telkkaria. Alkuillasta me lähdettiin sitten yhden kaverin luokse, siellä oli muutama kaveri ja ohjelmassa oli lautapelien pelaamista, syömistä (mitä riitti kun nyyttärit oli teema) ja hengailua. Aina on mukava kun näkee kavereita, kun niille on liian vähän aikaa. : )

Vuodenvaihteen lähestyessä me lähdettiin kävelemään vähän lähemmäksi keskustaa, päätettiin jäädä Sepän lukion vieressä olevalle aukiolle. Siitä nähtiin hyvin rahaa jota räjäyteltiin taivaantuuliin, ei sillä, oli siinä hienojakin raketteja. Ei onneksi satanut vettä tai muuta ikävää, kävelytiet oli ihan törkeen liukkaita ja mikä ihmeellistä, en kaatunut! Viihdyttiin siinä aukiolla vajaa tunti, minkä jälkeen vuorossa oli kuppiennustuksia. Porukka oli siitä ihan innoissaan, ihme porukkaa :DDD ei vaan, jännäähän se oli. Kolmen jälkeen väsy alkoi hiipimään, joten oli aika lähtee kotiin nukkumaan. Koko vuodenvaihde oli vallan mukava ja siitä oli hyvä aloittaa uusi vuosi 2015!

Noin muuten mun elämään ei kummempia kuulu. Työttömyyttä ja odottelua, että raha-asiat etenisi ja tietenkin miettimistä mitä ihmettä sitä elämällään tekisi. Pitäs vissiin jotain muutakin tehdä kun odotella, että jotain tapahtuisi. Mutta vähän aikaa minä lomailen, taatusti. Ammatti löytyy mutta palvelutalopuoli ei edelleenkään ole se minun juttu, ei fyysisten eikä psyykkisten asioiden takia. Päivätoiminta vois olla jees.. Mut kassellaan kassellaan mitä aika tuo tullessaan.

Salibandy rullaa sitä samaa rataa mitä se on rullaillukin.. Tänään meillä oli peli Sb Prota vastaan täällä Jyväskylässä. Eihän se taaskaan mennyt niin kuin Strömssössä. Varsinkaan itellä, ihan ihme sekoilua ja hoopoilua siellä kentällä. Alkaa ottaa koville jo tää vire itellä, välillä ois kiva ku tuntus itestä että osais tätä lajia.. Ulkona on ollut ikävä liikkua. Kelit on ollut viime aikoina normaaleita eli pari päivää oli järkyttävät pakkaset minkä jälkeen on tullut räntää ja vettä vuorotellen. Tiet on tosi liukkaat, loskaa ja märkää riittää ja edelleen jotkut on sitä mieltä että talvi on ihanaa aikaa.. En vaan voi edelleenkään sitä käsittää. Mä niin odotan, että tää helvetti loppuu ja tulis kesä. Murrr.

Lopuksi kuvia lomailuista!

- Nipsu

 

Tän kirjan parissa viihtyy!

Kuvia Kannonkoski-Saarijärvi väliltä

Nipsu jr. :)