2013-2014 kauden päätös Oulussa

Tämän postauksen aihe on pronssipelimme, joten tässä oma rapsa (tai mikä onkaan) pelistä..

Pitkä kausi alkoi lähestyä loppuaan, mutta vielä oli edessä yksi koitos, pronssipeli Oulussa OLS:ia, viime kauden pronssimitalistia, vastaan. Aamupäivällä kun bussimme starttasi Jyväskylästä kohti Oulua, olimme luottavaisia, että omalla pelillämme meidän olisi mahdollistaa voittaa kauden viimeinen peli ja tuoda Jyväskylään pronssit. Se olisi se mitä ansaitsisimme tästä pitkästä kaudesta!

Ouluun päästyä alkoi normaalit peliinvalmistautumisrutiinit, jokainen tyylillään. Oli ulkosählyt ja sisälämpät, joiden jälkeen oli itse tapahtuman eli pelin vuoro alkaa. Ottelu ei meidän kannalta alkanut mairittelevasti, koska OLS teki maalin heti ensimmäisessä vaihdossa. Liekö ajatukset ja jalat oli matkalla Jyväskylästä Ouluun.. Koko ensimmäinen erä oli meidän osalta sekava ja olssittaret myllytti ja me oltiin helisemässä. Ensimmäisen erän jälkeen taululla oli 3-0 ja katsomossa saattoi joku ajatella, että peli olisi taputeltu ja OLS marssii mitaleille, mutta me itse edelleen uskottiin, että vielä on mahdollista nousta. Erätauolla saatiin tiukkasanainen palaute pelistämme ja kehotus, että kannattaa alkaa pelaamaan, jos tahdotaan taistella. Päivän sanamme olikin kyseinen tahto.

Kuva: http://weheartit.com/

Toinen erä alkoi hyvin ja päästiin peliin paremmin mukaan ja painetta vastustajan päähän. Peli näytti paremmalta, oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita molempiin päihin ja tuomarit antoivat vääntää ja taistella. Ryhdistäytymisemme tuotti myös tulosta, ensiksi kavensimme 3-1 ja hetken kuluttua tilanne oli jo 3-2. Paikkoja oli enemmänkin, mutta sisään ei mennyt, vastustajalla toki oli myös muutama paikka, mutta hekään eivät heiluttanut verkkoja, joten toiselle erätauolle mentiin 3-2 lukemissa.

Kolmanteen erään lähdettiin edelleen samalla teemalla, tahdolla. Kaikki oli vielä mahdollista ja omissa käsissä. Viimeinen erä tarjosikin katsojille ja meille itselle myös sydämentykytyksiä. Erä alkoi kannaltamme hyvin, sillä tasoitimme heti erän alussa. Joten kaikki lähti ”alusta”. Erä eteni, tilanteita tuli ja meni, vääntö oli tasaista. Viimeisen kympin ollessa jo käynnissä OLS meni 4-3 johtoon. Tästä emme masentuneet ja painaneet päätä polviin. Aistin ja varmasti muutkin, että me tullaan niiiin taistelemaan tästä mitalista! Taululla kello kävi ja kävi, kunnes se pysähtyi ajassa 59.57 ja lukemat vaihtuivat 4-4! Lähivaparikuvion päätteeksi Jii pamautti pallon yläpeltoseen. Joten vääjäämättä siirsimme pelin ratkaisun jatkoajalle.

Kuva: http://weheartit.com/

Oli 10 minuutin jatkoajan vuoro. Maalista poikki periaatteella mentiin. Jatkoaikaa oli pelattu vajaa 2 ja puoli minuuttia, kun meillä oli pallo, tarkemmin sanottuna minulla. Toimitin pallon päätyyn, josta Mepa sen minulle viivalle palautti, ajoin vähän sisälle ja päätin toimittaa palloa vaan maalille. Mutta se pallo sujahtikin salakavalasti verkon perukoille ja juhlat olivat valmiit alkamaan! Peli päättyi siis ajassa 62.32. Me voitettiin pronssia!! Aivan huikeeta. Ja tuntuihan se itestäkin mukavalta tehdä se maali.. : ) Harvemmin kun noita maaleja tulee tehtyä : D Sain mitalin lisäksi 3 veikkaustähteäkin, niitä tähtiä tulee kans harvoin napsittua. Nämä oli ensimmäiset ko tähdet. Heh.

http://www.youtube.com/watch?v=f_4RvYsXm-8 (maali tulee n. 4min kohdalla)

http://paakallo.fi/2014/04/naisten-pronssitrillerin-kuvaspesiaali-tasoitus-59-57-ja-voittomaali-jatkoajalla/ (Pääkallon raporttia pelistä, muutamia kuviakin löytyy)

Pelin jälkeen oli aika nauttia ensimmäisestä mitalista! Tai ei se toki kaikille ensimmäinen, mut suurimmalle osalle, kuten minulle se oli. Bussimatka takaisin Jyväskylään sujuikin rattoisasti. ”Bussibileiden” lisäksi edessä on vielä toisenlaiset kemut, joissa on aika vielä juhlia mitalia! Sitten alkaakin pikku hiljaa valmistautuminen kohti seuraavaa kautta. Toki, kävin jo alkuviikosta salilla vetämässä jalkareenin, ai että kun teki hyvää!! ; )

Tähän pronssimitaliin on hyvä päättää tämä pitkä kausi, joka sisälsi niin ylämäkiä kuin alamäkiäkin, niin joukkueena kuin henkilökohtaisestikin. Kiitos ja kumarrus Hirvittärille tästä kuluneesta kaudesta!

¡VAMOS!

- Nipsu the ”kevään lapsi” :’D