Isona minusta tulee..

Olen jo kirjoitellut mulle tärkeistä asioista, salibandysta ja Rouskusta jonkin verran. Seuraavaksi ajattelin kirjoitella vähän koulu-jutuistani..

2011 valmistuin lukiosta eli musta tuli ylioppilas. Siinä vaiheessa mulla ei ollut oikein mitään havaintoa mikä haluaisin olla isona, mutta silti piti hakea joihinkin kouluihin. Lopulta päädyin puoleksi vuodeksi Kotitalousoppilaitokseen tai mikä nyt ikinä olikaan, talouskoulun siis kävin. Ei ollut oikein mun juttu se, mutta saipahan vähän lisää miettimisaikaa ja Kelalta sai rahaa, että jollain maksoi vuokran.. No vieläkään en oikein tiennyt mikä haluaisin olla, mutta lähihoitaja oli sellainen ammatti, että siinä jokin kiinnosti ja se antaa paljon mahdollisuuksia. Lähihoitajaksi siis hain ja pääsin myös, joten aloitin siellä 2012 tammikuussa. Siellä minä edelleen olen, vaikka 2013 joulukuussa piti valmistua.

Koulu kun alkoi, niin minulla ei ollut oikein mitään ideaa mitä tuleva toisi tullessaan eikä mulla ollut myös mitään kokemustakaan ko. alasta, joten ainakin paljon uutta oli luvassa. Koulussa oli teoria opintoja, ensimmäisenä oli vuorossa lapsiin ja nuoriin liittyvää teoriaa. Kukin jakso kestää aina 6 viikkoa. Teoria opintojen jälkeen lähdettiin sitten työssäoppimaan, se oli hyvin jännää; mennä nyt sellaiseen paikkaan töihin mistä ei ollut mitään tietoa, koko työstä käytännössä ei ollut tietoa.. Tuli opittua uusia juttuja ja sai kokemusta töissä olemisesta yleensäkin, paljon enemmän sitä oppii itse työtä tekemällä kun koulunpenkillä.

Lähihoitajan perusopintoihin kuuluu vielä hoidon ja huolenpidon sekä kuntoutumisen tukeminen. Niitä teoriassa opiskeltiin, oli sairauksista, lääkehoidosta, kuntoutumisesta, erilaisista tukemisen muodoista, apuvälineistä ja niin edelleen.. Näistä oli vuorossa työssäoppimiset, kunnes kävi sit niin että jäin sairaslomalle, kun piti niissä leikkauksissa käydä ja kuntouttaa itteäni ennen kuin pysty lähtee muita hoitamaan. Tästä tauosta johtuen valmistumiseni siirtyi vuodella eteenpäin eli pidin käytännössä välivuoden koulusta.

Kun oli sairasloma ja kesäloma lusittu, oli vuorossa hohu ja kuntun työssäoppimiset edessä, 12 viikkoa putkeen palvelutaloissa työskentelyä (ilman palkkaa). Se oli aika raastavaa aikaa sinänsä, paljon uutta, rankka työ ja treenit sekä pelit päälle. Ei turhan paljon vapaa-aikaa ja aikaa Rouskun ja kavereiden kanssa.. no jotain on kai uhrattava, että saa ammatin joskus. Näiden työntäyteisten 12 viikon jälkeen olin saanut perusopinnot suoritettua ja oli aika siirtyä koulutusohjelmaan. Varsinaista merkitystä mulle ei ollut mihin koulutusohjelmaan pääsisin, ensimmäinen vaihtoehtoni oli lapset ja nuoret ja toinen oli kuntoutus. Kumpaakaan en liiemmin perustellut, koska en oikeasti tiennyt mitä tahtoisin.. no lopulta pääsin kakkosvaihtoehtoon, aluksi se oli vähän pettymys, mutta asiaa sulateltuani ei se niin paha asia ollutkaan. Että eiköhän siinä viimeisen puoli vuotta viihdy ja sitten olen valmis lähihoitaja ja voi suunnata kohti tulevaa.

Tällä hetkellä koulussa käyn siis opintoja kuntoutuksen koulutusohjelmassa. Vuorossa on kuntoutus teoriaa, minkä jälkeen huhtikuun puolenvälin tienoilla lähdetään työssäoppimaan. Onneksi tuleva top on näytötön eli ei tarvitse väsätä pirun näyttösuunnitelmaa. Niiden suunnitelmien kirjoittaminen on sieltä ja syvältä.. : D Enää onneksi yksi sellainen tehtävänä ja oppari, mutta eiköhän siitäkin selvitä kunnialla ja iisisti, jos saan tehdä siitä aiheesta mistä haluan.. Topin jälkeen alkaa kesäloma, joka tuo tullessaan toivottavasti lomaa, töitä ja kovaa treeniä. Mielellään lomailisin koko loman, mutta taloustilanteeni ei kovin siitä tykkäisi. Joten sormet, varpaat, kädet, jalat ja kaikki ristiin, että saan töitä!!

Kunhan valmistun, niin joutuu varmaan keräämään rahaa jonkin aikaa (toivotaan että jotain keikkatyötä edes saisi), kunnes voisi alkaa kouluttautumaan personal traineriksi tai kuntosaliohjaajaksi tms.. Valitsin sanan ”joutuu”, koska olen huomannut ja ymmärtänyt, ettei nämä lähihoitajan työt ole se ”mun juttu”, vaan koen jopa palavaa halua olla kuntosalilla töissä. Kuitenkin se, että haluan työskennellä ihmisten parissa ja olla avuksi, on selvää. Siitä huolimatta, että lähihoitaja ei ole toiveammattini, saan hyvää tietoa mistä on hyötyä, olinpa tulevaisuudessa töissä missä hyvänsä ja kokemusta erilaisten ihmisten ohjaamisesta. Ei mene hukkaan tämä koulu missään tapauksessa. 

Kuvia en tähän postaukseen liitellyt, kun en sopivia keksinyt tai löytänyt, joten tää sisältää pelkkää tylsää lätinääni : D Tälläistä tällä kertaa. Kiitos ja anteeksi : D

- Nipsu